Nobody likes you when you're twenty-threeeee

Hui että. Huomenna on syntymäpäiväni, täytän 23 vuotta.

Viikonloppu hävisi ilmeisesti samaan paikkaan kuin viime vuodetkin: elettyjen päivien arkistoon, huomaamatta ja hemmetin nopeesti. Ehdin minä viikonloppuna kuitenkin vähän toteuttaa itseäni ja levotonta näpertäjäsieluani.

Kotikotona oli yksi housupari odottanut iät ja ajat kaapin pohjalla sitä päivää kun joku ahkera vipeltäjä lyhentäisi niistä shortsit. Taisin ostaa ne varmaan jo viime kesänä joltain kirppisreissulta. Viime viikonloppuna kuitenkin koitti vihdoin se hartaasti odottamani päivä (kyllä, näin suurieleistä minun eloni on) kun äidin kenkkuileva saumuri saatiin huoltoreissulta kotiin. Wuu!

Minä, vaikka en suuri hifistelijä olekaan, en nimittäin suostu kajoamaan purkautuviin materiaaleihin pelkkä ompelukone aseenani.

Vaikka meikäläisen mielestä on ihan hemmetin tyhmää venkoilla kuvissa, jotka kameran itselaukaisin ottaa, saa housuista kuitenkin vähän paremman kuvan päällä kuin nyt esim. vaikka mytyssä lattialla. Että pieni pönötyskuva sitten, olkaatten hyvät.

Eli lahkeet saksilla poikki, reunojen huolittelu saumurin kanssa, puolentoista sentin päärme nurjalle puolelle ja ompelukoneen kanssa lahkeen ympäri että pysyvät päärmeet kiinni. Kivat pöksyt tuli, tykkään noista housuissa alunperinkin olleista prässeistä ja siitä että meikäläinenkin näyttää välillä vähän skarpimmalta.

P.S. Arvatkaapa hei onko päässä soinut koko päivän Blink 182:n ikivihreä "What's my age again"... My friends say I should act my age, what's my age again?

Se on hyvin joviaali ilmiö, ou!

Lähdetään nyt vaikka ihan siitä liikkeelle, että minulla on soinut päässä koko päivän Mikko Alatalon Maalaispoika oon. Tästä migreenisävytteisestä faktasta saadaan kiva aasinsilta siihen, että olin viikonlopun kotikotona vanhempien nurkissa. No joo, ei meikäläiset varsinaisesti mitään kunnan pahimpia maajusseja ole, mutta onhan se kotipaikka nyt siis ihan lande kun tähän kulttuurimetropoliin vertaa. (Välillä mä mietin että onkohan mun jutut kenenkään muun mielestä hauskoja. Siis kenenkään muun kuin itseni.)

No mutta, asiaan: sain siellä kotikonnuilla aikaiseksi oikein kaksin kappalein valmista esiteltävää. Ou.

Aloitetaan (vähän) suurempitöisestä hommelista: ällöttävän pastellilila läjä ja Novita Flipflop -vyöte, silvuplee!

Eli virkkailin itselleni keväthuivin.

Jostain syystä olen juuri nyt kovin tykästynyt väreihin, jotka itse niputan kauniisti yhteen sanalla "pastellioksennus". Pastelliseen violettiin sitten iskin silmäni ja päätin siinä kehittää olemattomia virkkaustaitojani ympyrähuivin merkeissä. Aikani pähkäilin parasta strategiaa huivin toteutukselle: en halunnut liian jäykkää lopputulosta. Kestikin jonkin aikaa kun projektin alkuvaiheessa mallailin erilaisia tekniikoita. Siinä aikani virkattua ja purettu edestakaisin päädyin yksikertaisesti virkkaamaan ympyrää kuviolla pylvässilmukka, ketjusilmukka, pylvässilmukka, jne. Ja helppuden maksimoimiseksi en siis tunkenut koukkua edellisen kerroksen silmukan vaan tuon ketjusilmukoidan ja pylväiden muodostaman reiän läpi. Got it?

Tykkään kovasti käyttää kierrätysmateriaaleja  (esim. -kankaita) askarteluissani, ja Flipflop-lanka saakin ison plussan siitä että huomasin osan langasta olevan kierrätysmuovipulloista tehtyä. Jännää, hämmentävää mutta hupaisaa! Tätä liilaa lankaa käytin kaksi kerää, virkkasin vaan niin kauan kuin lankaa riitti. Ja huivi oli tosiaan hyvin helppo tehdä eikä vienyt montaakaan iltaa, melkein voisin veikata että moisen huivin osaisi tehdä koulutettu apinakin.

Ja valmis huivi vielä, tekele menee siis kahteen kertaan kaulan ympäri. Hieman on meikäläisen olemuksessa havaittavissa sellaista on maanantai, aloin tylsän luennon jälkeen väsyneenä kuvailemaan naamaani, kai tää hymynpuolikas kelpaa -fiilistä, mutta eiköhän asia tule selväksi.

Sitten se toinen, pikaisempi aikaansaannos: ihan perus pussukka.

Minä käytän todella paljon kangaskasseja, ja koska niitä ei varsinaisesti ole säilytystaskuilla pilattu, tuppaavat tavarat kuljeksimaan kassin pohjalla miten sattuu ja sitten niitä saa aina etsiä kissojen ja koirien kanssa. Viikonloppuna ompelin pussukan erilaisille joka naisen survival kit -kamoille. Pussukassa kulkee siis mukana kaikki tarpeellinen ja vähemmän tarpeellinen huulirasvasta laastareiden kautta piilarikoteloon.

Ja ostin viikonloppuna Sinooperista tuollaista varsin hellyyttävää HOMEMADE-kangasnauhaa! Tein uuteen pussukkaani sitten hienon lapun siitä. Nauhasta ompelin kivasti.

Materiaaleina pussukassa olivat sydänkuvioinen kirppisverho, eräästä naamiaisasusta ylijäänyttä punaista puuvillaa sekä mummulta saatu vetoketju.

Sellaista uutta länsirintamalla tällä kertaa, adjö!

Korusia

Koska viime aikoina en ole saanut valmiiksi juuri mitään pienintäkään näpertelyntynkää, kuvailin tänään vanhoja tuotoksiani, tällä kertaa koruaskartelujen muodossa. Kun oli ikkunan takana niin nätti ilma ja luonnonvaloa ja mitä kaikkea

Tässä siis ne askartelemani korut, jotka a) löysin b) ovat ylipäätään itselläni (=joita en ole tyrkännyt Iidalle erilaisten muuten vaan -lahjojen muodossa)

Aloitetaan vaikkapa sormuksista; niitä olen saanut aikaan muutaman, kaikki ovat syntyneet lähinnä akuuttia tekemisen puuttetta kompensoimaan. Harmaa plektra on fanityttökamaa eli peräisin Paramore-keikan bäkkäriltä (kiitokset roudari D:lle pikku palveluksesta), ruskea plektra taas on tutumman rokkitähden eli pikkuveljeni taskusta tipahtanut. Muffinsi on ihan vaan hamahelmistä väsätty ja rusetti on alushousuista irrotettu, se kun näytti niissä jotenkin ylimääräiseltä hehee. Kaikki korut ovat samalla periaatteella tehtyjä, eli askartelukaupan sormuspohjaan vaan kuumaliimalla kiinni sitä mitä nyt sattuu tekemään mieli sormuspohjaan liimata.

Tässä alkaa jo ehkä pikkuhiljaa hahmottua että mistä meikätyttö mieluiten korunsa tekee. Parin vuoden takaisesta hevityttövaiheesta on jäljellä enää aika vähän, mutta se mitä on pysyy sitäkin lujemmin. Children of Bodomia (...) en enää pysty irvistämättä kuuntelemaan, mutta rock-henkiset asusteet ovat vieläkin niitä parhaita. Kaikki kaulakorujeni plektrat ovat musta-harmaata lukuunottamatta siltä em. pikkuveljeltä, ja tuo hylkiökin on ihan vaan ystävältä peräisin, ei siis fanityttökamaa täällä. Paitsi G2-fanityttöilyä, obviously.

Kaulakorujen kanssa jatketaan, vähän toisenlaisissa merkeissä tosin. Nintendo-sieni oli ennen kännykkäkoru - totta munassa piti laittaa euro Prisman aulasta löytyneeseen Super Mario -säläkoneeseen. SIIS SUPER MARIO, HOW COOL IS THAT? Jätskikoru taas on avaimenperästä muokattu, ja poni on omista kätköistä löydetty. Raaskin tehdä armaasta poniaarteesta korun, koska tuolla nimenomaisella otuksella näytti olevan identtinen kaksonenkin varastoissani.

Ja ainoa rannekorutekeleeni jonka äkkiseltään keksin! Niitä ei kaiketi ole tullut tehtailua samaa tahtia kuin kaulakoruja, hmm. No, anywho: koru on kaikessa yksinkertaisuudessaan sellainen musta muovirinkulamöhkökoru jonka päälle on ommeltu mummulan kaapista kähvellettyä sydänkangasta. Tein tuon eräitä ystävänpäivän opiskelijabileitä varten, mutta en sitten lopulta käyttänytkään sydänverellä tehtailtua rannerengastani. Ei sopinutkaan asuun, tiäksä.

Mutta juu, sellaisia löytyi minun korurasioistani. Smell you later!

Stressilelu

Kunpa olisi loputtomasti aikaa askarrella ja väkerrellä kaikkea mitä ikinä tahtoisikaan askarrella ja väkerrellä.

Valitettavasti todellisuus on toinen, ja suurin osa 22-vuotiaan opiskelijan ajasta pitäisikin uhrata koulukirjoille. Kevään ahdistava tenttisuma hönkii niskaan vähän liiankin innokkaasti, ja sitten on vielä se paljon puhuttu real lifekin mitä pitäisi myös elää. Koska molemmat edellä mainituista verottavat melko paljon henkistä kanttia tällä hetkellä, pitää luonnollisesti saada jotain ihan muuta ajateltavaa välillä!

Improvisoin sitten toissailtana ja eilen pienenä stressinpoisto-operaationa virkatun pannan. Kas näin: virkkasin pääni ympäri menevän pätkän ketjusilmukoita, liitin ne ympyräksi ja tein siihen päälle muistaakseni kaksi kerrosta kiinteitä silmukoita. Sen jälkeen virkkasin kukkasen samalla ohjeella kuin aiemmin mainitun kalenterikukkasenkin, ompelin kukan pantaan kiinni peittämään ruman liitos-/sauma-/minkäliekohdan ja kas vain, kukkapanta oli valmis ja stressikin poissa hetken!

Lanka oli Novita Woolin jämä ja virkkuukoukku 3,5-millinen. Muistaakseni. Oon vähän niitä "no vähän sinne päin nii hyvä tulee" -tyyppejä.

Pencil cases

Ompelin eilen pari penaalia.

Takana luimuileva pinkki pussukka on Indiskasta joskus ammoisina aikoina ostettu; käytin sitä mallina penaaleille, otin mitat ja leikkelin kankaat sitten sen mukaan. Kaksi muuta tein siis eilen auttamaan pienen säläkaaokseni hallinnassa.

Molempien vetskarit sain vähän aikaa sitten mummulavisiitilläni, kun kysyin mummultani että oisko sulla hei vetoketjuja joita et tarvii... Sain pussillisen vetoketjuja, niitä on vieläkin varmaan kolmekymmentä jäljellä eri väreissä ja pituuksissa. Hih. Valkoinen sydänkangas on ompelutarkoituksiin ostetusta kirpparipussilakanasta, sen kaverina oleva valkoinen vuorikangas vetoketjujen tavoin mummun kätköistä. Mustavalkoinen kangas taas on jämätilkku Marimekon Kaivo-kangasta, ja musta kangas jota käytin vuorina on kirpparilta ompelumateriaaliksi ostetusta tyynyliinasta.

Oli näillä siis ihan tarkoituksensakin: toiseen muuttivat asumaan virkkuukoukkuni, ja toiseen tykästyin niin paljon että otin sen koulukäyttöön. Alunperin mustavalkoisen kaverin oli tarkoitus hallita työpöytäni kynäkaaosta kotioloissa, mutta siihen tarkoitukseen pitää näemmä tehdä uusi pussukka.

Niin ja helppoja ohjeita näille peruspussukoille on netti pullollaan, ei kun ompelemaan!