Paidan hurja muodonmuutos

Rakkaat lapsoset, seuraavassa pääsette todistamaan valkoisen paitapuseron uskomatonta muodonmuutosta... VALKOISEKSI PAITAPUSEROKSI. Ja kyllä, tuleva teksti tulee olemaan juuri niin mielikuvituksellinen kuin miltä se kuulostaakin.

Kaikkihan lähti liikkeelle siitä, että ostin jokunen aika sitten kirpparilta miesten valkoisen kauluspaidan. Paita oli kokoa S, ja alkuperäinen aikomus oli käyttää paitaa ihan sellaisenaan. Sellanen kiva bf-lookki you know. No, näille meikäläisen "hartioille" miesten smallkin oli vähän turhan bf-mitoitettu laatikko.

Jos en vihaisi erilaisia trendihokemia, sanoisin että siitä se ajatus sitten lähti. Siitä ja tästä.

1. Ensin laitetaan se muokattava paita vaikkapa pöydälle nurinpäin. (Kikkailin kivasti kontrastin kanssa että valkonen paita erottuu paremmin. Muuten en olis siis kontrastilla kikkaillut.)

2. Sitten isketään siihen päälle paita, jonka malli on parempi. (Ja esim. naisille leikattu.)

3. Sitten vaan lyödään nuppineulat miesten paitaan naisten paidan sivusauman mukaisesti että saadaan miesten paidasta naisten paita.

 

4. Ommellaan neulojen mukaisesti paidalle uusi sivusauma. Kivaa lisähaastetta tuo, jos on onnistunut laittamaan vaiheessa 3. nuppineulat väärälle puolen paitaa.

 

5. Lopuksi joko leikataan ylimääräinen osa pois ja huolitellaan reunat tai hoidetaan huolittelu saumurilla, jolloin kone hoitaa ylimääräisen osan leikkaamisen siinä sivussa. Voitte arvata kumman tavan meikä valitsi. 

+ Päätin jälkeenpäin lisätä vielä muotolaskokset rintamukseen. Myös näihin kopioin mallin siitä samasta paidasta, josta otin kaavan sivusaumoille. 

Lopuksi vielä pari kuvaa paidasta in äksön.

Ja ei, pään rajaaminen ei johdu kameran apinasuodattimesta, itseinhosta tai taiteellisesta näkökannasta asioihin: meikäläiseltä nyt vaan sattuu puuttumaan tuo joka bloggaajan vakiovaruste, hovikuvaaja, joka räpsisi tyhjänpäiväisiä otoksia meikäläisen venkoiluista. Henk. koht. saan siis tyytyä kameran itselaukaisimeen ja erinäisiin tasoihin, joille kameran laskea mahtui pää kuvaan tai ei.

Eikä tuo paita tosiaan kovasti miksikään muuttunut, mutta kyllä se vaan paremmin istuu päällä parin pienen korjausompelueleen jälkeen.

Kotijuttuja

Kesä meni melkoisella tohinalla ohi, eikä siinä viipotuksessa mahdottomasti ehtinyt käsillä tehdä. Muutamia pikkujuttuja sain kuitenkin loppukesästä aikaan, ja tässä ajattelin nyt vilauttaa paria kivaa asiaa, jotka väsäsin kotiani (ja takamustani) ilostuttamaan.

Mää ompelin mun vanhoihin ja uskollisiin parveketuoleihin uudet päälliset. Tuolit ovat kulkeneet mukana ensimmäisestä omasta kodista asti (hmm, tosin vain yhdessä asunnossa tässä välissä on ollut parveke, jossa niitä hyödyntää...) ja oikeasti nuo ovat osa ihan kokonaista kalustoa; tuoleihin kuuluva pöytä tosin koki kohtalonsa jo sen ensimmäisen oman kotini tupareissa. Terveisiä vaan pojille.

Juu, niitä on oikein kaksin kappalein. Ennen-kuvaa en tajunnut ottaa, mutta ne vanhat kangasriekaleet olivat melko hirveässä kunnossa haalistuttuaan niin Euran kuin Turunkin asuntojen parvekkeilla sekä vanhempien takapihalla.

Näiden uusien päällisten sydänkangas on muinainen Ikea-löytö, pari vuotta sitten verhokankaaksi ostettu. Tykkään muuten tuosta kuvioinnista ihan älyttömästi, siitä tulee mieleen se Marimekon hieman samantyyppinen sydänkuosi. Yksi verhokappa kangaspalasta aikoinaan syntyi ja jämäpala jäi odottamaan aikaa parempaa. Parempi aika on sit nyte. Kaavat otin vanhoista päällisistä kopiomalla.

Ompelin myös keittiöön hieman persukselle pehmikettä. Pari istuintyynyä syntyi Ikean Irma-tyynyistä ja kirpparilta eurolla ostetusta paneeliverhosta. Ompelin sellaiset hyvin yksinkertaiset irtopäälliset, jotka ovat helppo sekä ujuttaa paikoilleen että ottaa pois jos vaikka kaipaa vaihtelua.

Otin myös hyvin taktisesti kuvan, jossa näkyvät sekä a) ompelemani tyynynpäälliset b) ompelemani parveketuolien päälliset c) joskus viime vuonna ompelemani pöytätabletit (Ikea-kangasta myös) d) My Little Pony -verho.

Koska My Little Pony -verhoa ei vaan voi kuvata liiaksi.

Blogitunnustus!

Heipparallaa, long time no see!

Tässä ollaan nyt suurten asioiden äärellä: meikäläinen on nimittäin saanut elämänsä ekan blogitunnustuksen.

Ihana Mimma (eli Mirm eli Minna, mulle Mimma!) heitti tunnustuksella ja vihjaili siinä sivussa että vähän on hiljaista ollut Hanskilla tämän blogin kanssa. Guilty as charged. Mutta lupaan nyt syksyn siivittämänä ottaa itseäni niskasta kiinni ja palata näpertelyjeni dokumentoimisen (ja itse näpertelyn) pariin! Kiitti Minnalle tunnustuksesta ja potkusta persiille :)

Sitten siihen tunnustukseen liittyvään tehtävään: tunnustuksen saajan pitää kiittää tunnustuksen antajaa, antaa tunnustus 8 bloggaajalle ja kertoa 8 asiaa itsestään, joita ei ole aiemmin kertonut.

1. Olen innostuja. Innostun lapsekkalla riemulla melkein mistä tahansa. Valitettavasti tämä räiskyvä intoilu usein kostautuu niin käsitöissä kuin muillakin alueilla elämässä: olen toivottoman huono saattamaan kaikkia innostuksissani aloittamia projekteja loppuun.
2. Minulla on hyvin voimakkaita mielipiteitä enkä pelkää kertoa niitä ääneen. Mielipideautomaatti H:lta löytyy räätälöity kannanotto esimerkiksi modernista tanssista, lentopallosta, sisällöttömistä korkeakoulututkinnoista, tyhmistä ihmisistä ja oikeastaan mistä tahansa mistä on mahdollista muodostaa mielipide. Mitään pahaa en varsinaisesti kenellekään tahdo, kunhan puran ylitsepursuavaa verbaalista tarvettani.
3. Minulla oli suunniteltuna ja kuvattuna tätä blogia varten postaus kuvan painamisesta toppiin kangasväreillä. Painaminen onnistui mainiosti ja muistin ottaa kuvan jokaisesta työvaiheesta. Kaikki meni hyvin kunnes painokuvaa kiinnittäessäni sulatin topin kiinni silitysrautaan.
4. En voi sietää hiphop-, rap- tai mitälieäränbeepaskamusiikkia. Minun helvetissäni soisi päättymättömällä luupilla r'n'b, Rihanna ja kaikki se mielikuvitukseton nollataulumusiikki, jossa em. nollataulut ähkivät, puhuvat ja honottavat kone- ja bassorytmien päälle. Hrrrrrrrr.
5. Tykkään leipomisesta. Ruuanlaitosta taas en juurikaan välitä.
6. Olen toivottoman hajamielinen enkä tulisi toimeen ilman kalenteria: jos minulla ei olisi koottuna luentojen ajankohdat ja paikat, työvuorot sekä muut menot yksiin kansiin, unohtaisin olla paikalla kaikissa edellämainituissa.
7. Olen nykyään tosi mummoutunut: olen perjantai-iltana mieluummin töissä kuin juhlimassa ja lauantaisin jään ennemmin kotiin sohvalle katsomaan elokuvia ja syömään kuin lähden radalle juomaan itseni tainnoksiin. Tykkään myös mennä ajoissa nukkumaan, herätä suht aikaisin ja juoda aamukahvia kaksi tuntia. Käsityöharrastuksesta en edes lähde väittelemään.
8. Se että nykyään nautin kotoilusta (ehkä urpoin sana, öö, ikinä?) johtuu luultavasti melko suurilta osin siitä että ensimmäiset 20+ vuotta elämästäni nautin kaikesta muusta kuin kotona hengaamisesta ja kahvinjuonnista. Yksi asia vain johti toiseen, tuli pari muuttujaa ja käännekohtaa ja mitä näitä nyt on. Jokin aika sitten vaan tajusin että ei se päätön juokseminen ja juhliminen olekaan enää kivaa vaan oikeastaan arvokkaan ajan haaskausta.

Menipä syvälliseksi taas. Meikäläisellä on vähän taipumusta sellaseen.

Koska olen laiska pöljä en nyt jaksa laittaa tunnustusta eteenpäin. Nautin vaan itse saamastani huomiosta, hahhaa!