28. helmikuuta 2011

Jäniskevennys

Hannelen haalaripeli: neula, lankaa, liikkuva juna ja Iidan haarat.

Kuva Iidan kännykän kätköistä

Ompelin merkin Iidan haalareihin taannoisella Turku-Helsinki-junamatkalla kohti opiskelijaristeilyä. Enkä vissiin pistänyt kuin kerran, toimi hei kuin junan vessa!

27. helmikuuta 2011

Ei menny ihan niinku Strömsössä

Virkkasin sunnuntaiaamupäivän ratoksi muffinsin. Ennen kuin jatkan aiheesta sen enempää, olisi kaikkien hyvä tietää mm. että

a) minä en ole virkannut paljoakaan
b) minä olen todella onneton ko. aktiviteetissa
c) neulominen on kivempaa

Ohjeen nappasin Ylen sivuilta, en muista mitä reittejä tuonne sivulle alunperin eksyin. Hieman ohjetta soveltamalla minun leivonnaiseni näytti lopulta tältä



...kun alkuperäiset, Strömsö-versiot näyttivät tältä

 Kuva Yle

Ei mennyt taas ihan niinku telkkarissa ei. Mutta mitäs pienistä, tehty mikä tehty. Muffinsi on erinäisistä jämälangoista kasattu ja vei aikaa vain hetken, joten eipä tuo nyt harmita vaikka siitä vähän muotopuoli tulikin. Ja pitihän pallerolle jotain käyttöä keksiä: se saa nyt kunnian toimia neulatyynynä parsin- ja muille megakokoisille neuloilleni.


Niin joo, pitihän pallo myös täyttää jollain... No, minullahan on aika monta sohvatyynyä koristamassa laiskanlinnaani. Sanotaanko nyt vaikka näin että nyt on yks vähemmän.

26. helmikuuta 2011

Sydänlapaset

Tässä nopea diy-projekti jonka toteutin pari päivää sitten. Kuka haluaa lukea tenttiin kun voi touhuta kaikkea muutakin ainakin lähes yhtä hyödyllistä..?


Löysin kirpparilta joku aika sitten lapasparin 50 sentillä. Ihastuin jostain syystä tuohon väriin, mikä on hieman kummaa, meikä kun ei sinisestä ole koskaan pahemmin perustanut. No anyways, pesukonekeikan jäljiltäkin lapasten kämmenpuoli jäi hieman likaisen näköiseksi, ja kuin tilauksesta törmäsinkin sitten (nimistöntutkimuksen tenttikirjan saloja askartelublogeista etsien, obviously) tähän merkintään, joka johti tähän ohjeeseen. Hahaa, sydämiä tassuun niin johan lika katoaa!


Eli lapasten lisäksi hommaan tarvitaan huopaa ja lankaa.

Itse ostin ihan perus askarteluhuopaa Tiimarista, lankana käytin laatikosta löytynyttä Novita Woolin jämää. Ompelun hoidin parsinneulalla.


Sitten vaan leikataan huovasta mielivaltaiset sydänkuviot ja lätkästään ne nuppineuloilla lapasten kämmenpuolelle.


Em. tutoriaalissa ompelu tehtiin hieman yksinkertaisemmin ommellen ihan peruspistoilla kuvion ympäri, minä halusin kuitenkin vähän siistimpää jälkeä ja päätin käyttää pykäpistoja. Tosin kyseisen tekniikan kanssa olin tehnyt tuttavuutta viimeksi ala-asteella, jouduin vähän lunttaamaan Käspaikan sivulta. Käspaikka-sivusto on muuten varsinainen sudenpentujen käsikirja näpertelijälle, se tietää mm. kaiken!


Ja kas, kun molemmat sydämet on ommeltu niin ei kun vilkuttemaan kavereille sydämellisiä terveisiä!


Helppoa kuin mikä ja halpaa kuin saippua: lapasten kaveriksi löytyi myös setin täydentävä kaulahuivi, 50 senttiä sekin.

Ta ta for now!

25. helmikuuta 2011

Bloglovinissa kans!

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Eli meikäläisen näpertelyt myös Bloglovinin kautta!

Wonderland 29m²

Eli että saadaan tämä näpertelybloggailutouhu jotenkin käyntiin, niin kuvailin itse jollain tapaa tehtailemiani tai muokkaamiani (vihaan tuunata-sanaa, sen käyttö on sitten kiellettyä täällä, nää mun mun maitani jne) juttuja, joita näiden opiskelijakämppäni neliöiden sisältä satuin äkkiseltään keksimään ja löytämään. Tai ihan vaan myös juttuja joista nyt noin muuten satun tykkäämään.



Yöpöydän/lipaston/alusvaatelaatikon päällä olevat boksit olen tehtaillut kenkälaatikoista askarrellen-paskarrellen. Leikkaa-liimaa-periaatteella vanhat aikakauslehdet ja pahvilootat saivat yhdessä uuden elämän meikäläisen koru-, asuste- ja sälälaatikkoina. Helppoa, hauskaa ja yllättävän terapeuttista touhua moinen lehtien silppuaminen.


Minulla on täällä kaksi ruokapöytäsettiin kuuluvaa tuolia: toinen siinä ruokapöydän vieressä ja toinen työtuolina tietokonepöydän kaverina. Ettei pylly puutuisi dataillessa niin tokihan kova puupenkki tarvitsi pehmikettä. Löysin vanhempien luota vanhan sisustustyynyn, josta koirat olivat hyvin esteettisesti nakertaneet kulmat pois: ompelin tyynyn päälle Ikean sydänkankaasta uuden päällisen ja avot, kyllä kelpaa konettaa!


Kirjahyllyn päältä löytyy ompelu ja askartelutarvikkeille omat laatikkonsa. Tosin nuo nyt ovat lähinnä itsensä huijaamista; suurin osa em. tilpehööreistä on jakautunut tasaisesti ympäri asunnon lattia- ja pöytätiloja. Aino- ja Reino-kenkälaatikot nappasin itselleni jouluaattona, kun mummun ja pappan lahjapaketeista paljastuivat kyseiset tossut. "Heiiii vähän kivat laatikot niissä, tarviitteko niitä, saanks mä?" Kyllä siinä suku hyvän tovin naureskeli, että on se Hannele nykyään vähän vähempään tyytyväinen...


Pointtina edellisessä kuvassa oikestaan olikin laatikkojen edessä poseeraava itse tehtailemani kuninkaallinen neulatyyny.  Idean sain alunperin täältä. Lähdin siis kirppikselle mukanani vain yksi missio: löytää joko todella kaunis, todella ruma tai muuten vain erikoinen kahvikuppi nuppineulatyynyä varten.

No, silmiini osui sitten tämä Kunigatar Elizabeth II vuodelta 1977, hinta 20 senttiä. Idea kuningattaresta jonka saa 20 sentin hintaan kirpputorilta oli sen verran kutkuttava kieroutuneen huumorintajuni mielestä, etten vaan voinut jättää kuppia sinne. Ja kyllähän se kriteeritkin täyttää: onhan tuo nyt aika hiton ruma noin niin kuin astiana.

Itse tyyny on tehty (tämäkin) Ikea-kankaasta. Koska minulla ei ole eikä ollut vanua, käytin hieman mielikuvitustani ja kaivoin sukkalaatikostani rikkinäisimmän parin mitä löysin. Silppusin sukat tyynyn täytteeksi: voilà!


Ikean (alkaa jo hieman naurattaa tämä Ikea-tulva, kylläpä sitä ollaan koviakin käsityöbloggaajia...) susiruma filmirullakehys olisi mielestäni ollut loukkaus ja puhdasta aliarviointia varsin kauniita ystäviäni ja heidän kuviaan kohtaan: harjoitin siis myös tämän kohdalla pientä leikkaa-liimaa-askartele-terapiaa ja saksin lehdistä keittokomeroiseni seinään kuvia, jotka värimaailmaltaan sopivat muuhun keittiö-designiini.

Juu, vaaleanpunaista leikkasin että MLP-verhoihin sopivat kivasti sitten.

Nuo My Little Pony -verhot ovatkin ylpeyteni ja silmäteräni. Ne ovat kirpparilöytö ikuisuuksien takaa, äidin kanssa ne bongasimme joskus muinoin kun allekirjoittanut vielä sopi ihan fyysisen ikänsäkin puolesta siihen poni-ikäluokkaan.


Minä en ole koskaan ollut kaksinen kokki. Tai korjaus: minä olen aina ollut itseasiassa aika hyvä  mitä ruuanlaittoon tulee, en ole vain liiemmin harrastanut kyseistä aktiviteettia. Mutta asiaan on kaavailtu muutosta, ja mikäpä olisikaan helpompi tapa huijata itsensä kokkailemaan kuin söpö ja helposti lähestyttävä Muumimamma-reseptikirja!


Todella yllättävää että fiilistelin huomattavasti enemmän leikekirjan kokoamista kuin itse kokkailua... Ja myöskin todella yllättävää että tämän pullahiiren reseptikirja koostuu toistaiseksi lähinnä erilaisista leivonnaisista. Mut hei ruokaa saa Assariltakin!


Virkkasin aikani kuluksi jonain viikonloppuna kotikotona kukkasen. Ohjeen löysin täältä. Kukkasesta tuli vähän ruma ja muutenkin kummallinen, enkä oikein tiennyt mitä sillä tehdä. Lopulta keksin ommella sen kalanterini kuminauhaan kiinni: mustasta ja vähän liian asiallisesta kalenterista tuli söpömpi ja tuntui heti siltä, että nyt se sopii minulle paljon paremmin.


Eteisen pikkulipaston päältä löytyvät nämä pari juttua, joihin olen omat tassuni sotkenut. Kirjaimellisesti. Sekä lamppu että kulho ovat alunperin olleet kirkkaanpunaisia, eikä siinä mitään, kiva väri sekin, mutta jokin silti tökki. Sain idean maalata tavarat uuteen uskoon, ja yhtenä kesäpäivänä tartuin sitten spraymaaliin. Aikaiseksi pari ällöpinkkiä sisustusesinettä, uujea!


Tätä en ole tehnyt itse, mutta se on kauneinta käsityötä mitä asunnostani löytyy.

Sellaista näiden seinien sisällä, palataan taas pian!

Hannele Ihmemaassa

Heippa!

Monille jo varmasti vähän liiankin tuttu naama Hannelehan se täällä kirjoittelee. Onhan noita blogeja jo tullut perustettua: For a pessimist, I'm pretty optimistic on sekametelisoppa (sekametelisoppa, onpa samalla hirveän ärsyttävä ja äärimmäisen liikuttava sana) johon on tullut kaadettua sekaan hyvin hajanaisia ja sekalaisia ajatuksia ja em. foorumi tulee toimimaan samanlaisena ajatuskaatopaikkana jatkossakin. I couldn't help but wonder... on hieman koordinoidumpi mutta viime ajat jäissä ollut kokonaisuus; energiaa tai edes tahtoa kyseiseen blogiin sopivien tekstien kirjoittamiseen ei ole oikeastaan ollut. En ole kuitenkaan poistanut tekstejä, kuka tietää vaikka vielä jossain vaiheessa oman elämän chick lit napostelisi ja harkitumpia tekstejä tekisi mieli alkaa taas kirjoittaa. Ja olihan meillä Iidan kanssa hetken yhteinen blogiviritelmäkin! Tuonne ei tosin ehditty kovin montaa tekstiä tuottaa: blogi-idea kun keksittiin vasta kämppissuhteemme ehtoopuolella.

Mutta mikäs tämä nyt sitten on?

Tämä on minulle keino dokumentoida harrastusteni tuotoksia: olen hiton kova näpertämään kaikenlaista (rakastan sanaa näperrellä), ompeluinto minulle on suotu äidinmaidossa jo ties miten monen sukupolven kautta, kirpputorit ovat minulle rakas harrastus ja näpertelymateriaalien lähde, uuden luominen on ihanaa ja turhalta tuntuvasta esineestä jonkin kauniin muokkaaminen minulle suunnatonta iloa tuottavaa touhua.

Eli tämä blogi ei kerro niinkään minusta vaan siitä, millaisista pienistä yksityiskohdista minä rakennan ympärilleni Ihmemaata, hieman nurinkurisempaa paikkaa asustaa. Kaikki on mahdollista niin kauan kuin sen uskoo olevan mahdollista!

"Sometimes I've believed as many as six impossible things before breakfast."
-Alice's adventures in Wonderland