15. maaliskuuta 2011

Korusia

Koska viime aikoina en ole saanut valmiiksi juuri mitään pienintäkään näpertelyntynkää, kuvailin tänään vanhoja tuotoksiani, tällä kertaa koruaskartelujen muodossa. Kun oli ikkunan takana niin nätti ilma ja luonnonvaloa ja mitä kaikkea

Tässä siis ne askartelemani korut, jotka a) löysin b) ovat ylipäätään itselläni (=joita en ole tyrkännyt Iidalle erilaisten muuten vaan -lahjojen muodossa)

Aloitetaan vaikkapa sormuksista; niitä olen saanut aikaan muutaman, kaikki ovat syntyneet lähinnä akuuttia tekemisen puuttetta kompensoimaan. Harmaa plektra on fanityttökamaa eli peräisin Paramore-keikan bäkkäriltä (kiitokset roudari D:lle pikku palveluksesta), ruskea plektra taas on tutumman rokkitähden eli pikkuveljeni taskusta tipahtanut. Muffinsi on ihan vaan hamahelmistä väsätty ja rusetti on alushousuista irrotettu, se kun näytti niissä jotenkin ylimääräiseltä hehee. Kaikki korut ovat samalla periaatteella tehtyjä, eli askartelukaupan sormuspohjaan vaan kuumaliimalla kiinni sitä mitä nyt sattuu tekemään mieli sormuspohjaan liimata.

Tässä alkaa jo ehkä pikkuhiljaa hahmottua että mistä meikätyttö mieluiten korunsa tekee. Parin vuoden takaisesta hevityttövaiheesta on jäljellä enää aika vähän, mutta se mitä on pysyy sitäkin lujemmin. Children of Bodomia (...) en enää pysty irvistämättä kuuntelemaan, mutta rock-henkiset asusteet ovat vieläkin niitä parhaita. Kaikki kaulakorujeni plektrat ovat musta-harmaata lukuunottamatta siltä em. pikkuveljeltä, ja tuo hylkiökin on ihan vaan ystävältä peräisin, ei siis fanityttökamaa täällä. Paitsi G2-fanityttöilyä, obviously.

Kaulakorujen kanssa jatketaan, vähän toisenlaisissa merkeissä tosin. Nintendo-sieni oli ennen kännykkäkoru - totta munassa piti laittaa euro Prisman aulasta löytyneeseen Super Mario -säläkoneeseen. SIIS SUPER MARIO, HOW COOL IS THAT? Jätskikoru taas on avaimenperästä muokattu, ja poni on omista kätköistä löydetty. Raaskin tehdä armaasta poniaarteesta korun, koska tuolla nimenomaisella otuksella näytti olevan identtinen kaksonenkin varastoissani.

Ja ainoa rannekorutekeleeni jonka äkkiseltään keksin! Niitä ei kaiketi ole tullut tehtailua samaa tahtia kuin kaulakoruja, hmm. No, anywho: koru on kaikessa yksinkertaisuudessaan sellainen musta muovirinkulamöhkökoru jonka päälle on ommeltu mummulan kaapista kähvellettyä sydänkangasta. Tein tuon eräitä ystävänpäivän opiskelijabileitä varten, mutta en sitten lopulta käyttänytkään sydänverellä tehtailtua rannerengastani. Ei sopinutkaan asuun, tiäksä.


Mutta juu, sellaisia löytyi minun korurasioistani. Smell you later!

2 kommenttia:

Maija kirjoitti...

IHANIA! Inspiroiduin:)

Voiko sun tuotosten syntymistä seurailla Blogilistalla?

Hannele kirjoitti...

Kiitos! :)

Toistaiseksi on vaan tuolla Bloglovinissa tunnukset, mutta oon kyllä suunnitellut myös Blogilistalle rekisteröitymistä. Ehkä nyt saan jopa lähiaikoina itseäni niskasta kiinni ja aikaiseksi tutustua siihenkin palveluun :)