Painokuosirakkautta

Minä rakastan puuvillaa. Ja minä ra-kas-tan suomalaista painokuosipuuvillaa. Olen ihan höpönä esim. Marimekkoon ja Finlaysonin kankaisiin. Puhumattakaan niistä mistä tahansa sydänkuvioisista kankaista... (Toim. huom. rakkaudessani on kylläkin joitakin ryppyjä, porsaanreikänä mainittakoon mm. Unikot, joita tuttavallisemmin kutsun Marimekko-rumiluksiksi.)

Turussa on useampi Marimekon liike, ja löytyypä täältä yksi Finlayson-puotikin. Marimekon myymälöissä haahuilen harva se päivä (naapurimyymälät, nuo kauppakeskuksessa sijaitsevien työpaikkoijen siunaus ja kirous!), mutta Finlaysonille en ollut ennen viime viikkoa saanut aikaiseksi raahata ahteriani. Uskomattoman feilaukseni tajusin heti kun eräänä iltana tallustin hetken mielijohteesta ko. liikkeeseen sisälle: kangas- ja kodintekstiilitaivaan lisäksi puodista löytyivät rappuset alakertaan, jossa sijaitsi TEHTAANMYYMÄLÄ. Mielestäni on vähintääkin huutava vääryys, ettei moisista "tule ja osta ihania painokuosikankaitamme puoli-ilmaiseksi koska sattuvat olemaan vähän vinoja jostain" -putiikeista ilmoiteta vähintään, öö, joka puolella!

Onnistuin kuitenkin hillitsemään itseäni kaupassa melko tehokkaasti ja ostin vain kaksi kahden ja puolen metrin mittaista poistopalaa varsin kilpailukykyiseen hintaan. Toisella, sydänkuvioisella (:D) punaisella Onni-kankaalla ei ole käyttötarkoitusta tiedossa: ostin kun se vaan oli niin ihanaa. Mustavalkoisen Pop-kangaspalan taas ostin varsin selkeä visio mielessäni: siitä tulee kauan suunnittelemani uusi verho keittiöön! Se täytti varsin monta kohtaa keittiönverhokriteerilistallani ollessaan a) mustavalkoista graafista kuviota (ja muistuttaa Marimekon Kivet-kuosia) b) halpaa c) kotimaista puuvillaa d) jeeeeeeekivaaa.

Semmonen siitä sitten tuli. Leikkasin vaan 150 cm x 250 cm -kokoisen kangaspalan pituussuuntaan kahtia ja käänsin reunat. Nyt minulla on kiva verho PLUS puolet kankaasta jäljellä. JEE.

Verhon ompelin eräänä vapaana aamupäivänä samasta syystä kuin nyt naputtelen tätä päivitystä interwebbiin... Koska pitäisi kirjoittaa kandia. Nonni, nyt niska toiseen nyrkkiin ja persus toiseen ja riuska heitto kohti kirjapinoa!

Pientä pintaremonttia

Paidalle nimittäin.

Olen joskus, sanotaan vaikka vuonna nakki ja lapio, napannut kirppikseltä mukaani Henkkiksen lyhythihaisen paitapuseron. Ihastuin (ilmaista hipovan hinnan lisäksi) paidan kaulukseen: se on söpö, tuollainen vähän pyöristetty; Peter Pan -kauluksiksikin moisia taidetaan nimittää. Paitaa ei kuitenkaan tullut koskaan, siis koskaan, vedettyä päälle tuollaisenaan, sillä hihat olivat kummallisen mittaiset ja liiallisessa pituudessaan loivat yhdessä kaulusten kanssa vähän liian kotiopettajatarmaisen vaikutelman.

Päiväni muotibloggaajana: paita H&M (kirppis), farkut Cheap Monday (Element Wear), villasukat mummun (<3) tekemät, kengät Reinot (Citymarket), koira mallin melkein oma

Paita majailikin hyvän tovin kangaslaatikossa purku-uhan saaneena, ja meinasin monesti viskata sen kirppiskasaankin. Kaulusten kutsu oli kuitenkin liian voimakas. You love us, don't throw us awayyyy.

Olin viime viikonloppuna koiravahtina/taloudenhoitajana/pikkusisarushuoltajana vanhempien nurkissa ja nappasin paidan mukaani nopea ompeluprojekti mielessäni. Mutta siis, hihoille kyytiä!

Leikkasin sitten melkoisen vapaalla kädellä hihat lyhyemmiksi katsoen suuntaa-antavia mittoja eräästä toisesta samanhenkisestä paidastani. Huolittelin ja käänsin hihat, that's about it. (Tosin alunperin rypytetyt hihat olivat lyhentämisen jälkeen auttamattomat leveät, mallia siivet, joten tein pikarypytyksen ujuttamalla päärmeen sisään lenkiksi pätkän Novitan Miami-lankaa. En löytänyt tarpeeksi ohutta kuminauhaa.)

Huristelin sunnuntaina vanhempien luota suoraan töihin Turkuun, ja olin ajoaikani vähän yliarvioiden pelipaikalla jo puolta tuntia ennen työvuoron alkua. Siinä olikin sitten sopivasti liikkeen siivoamisen lomassa aikaa napata pari kuvaa kaupan peilien suosiollisella avustuksella...

Mycke bättre. Tosin työpäivän aikana tajusin, että vaikka paidan muokkaaminen oli varsin onnistunut homma, ei tuollainen skarppi kauluspaitatyyli ole minua, ei sitten ollenkaan. Suorat housut, paitapusero ja herrainkengät: too much tytölle, joka viihtyy parhaiten farkuissa ja lompsottelunilkkureissa.

Toinen päiväni muotibloggaajana: paita Henkkamaukka ja kirppis ja DIY, housut Vero Moda (kirppis), kengät Duffy (Click Shoes)

Peukku kuitenkin uusille hihoille! Ehkä opin vielä yhdistämään paidan johonkin mukavampaan kokonaisuuteenkin. Ehkä en. Saas nähdä, to be continued.

Tein joulun. Ja kerron siitä tyylikkäästi myöhässä.

Hyvää perjantaita 13. päivää! Tammikuuta mennään, eikä meikä ole laiskuuspäissään saanut koneella kuukauden päivät muhineita jouluhärpäkekuvia siirrettyä blogosfääriin. No, kuten vanha kansa sanoo, parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Perheellämme oli tänä jouluna erityisen vaikeaa löytää joulumieltä ja asiaan kuuluvaa tunnelmaa, joten yritin omalta osaltani saavuttaa juhlafiilistä tekemällä pieniä joulujuttuja asuntoni keittiöön. (Ja kyllä se joulu sitten lopulta lämpimissä tunnelmissa menikin, äiti oli ihan huippu joulunhengetär kotikotona.)

Ompelin ruokapöydän istuintyynyihin irtopäälliset, sillä ko. muutaman hassun sauman ompeleminen on varsin helppo ja nopea tapa saada uutta ilmettä sisustukseen. (Edellisistä päällisistä lisää täällä.) Kangas on totuttuun tapaan Ikeasta. Tykkään ostaa kankaita kyseisestä puljusta monestakin syystä: metrihinta on tuotteissa kohdillaan, kuosit kankaissa ovat värikkäitä sekä omaperäisiä, ja asioiminen Ikean kangasosastolla on tehty helpoksi ja vaivattomaksi.

Vaihdoin myös verhokapan keittiön ikkunaan. Verho on tuollaisenaan kotipaikkakunnan kirpputorilta löydetty, ja ostin se alunperin tarkoutuksenani käyttää sitä kankaana jossain ompeluprojektissa X. Verho oli kuitenkin niin syötävän suloinen etten raaskinut leikata sitä osiin! (Olen muuten melkoinen sucker mitä sydänkankaisiin tulee. Ihan sama missä muodossa tai värissä moinen tulee vastaan, meikäläisen on saatava se. Varsinkin tuollaiset retroverhot ja -tekstiilit, aijaijaijaiiii mun sydän sulaa <3_____<3)

Tabletitkin muuten vaihdoin! Myös virkatut sydänliinat ovat käsityötä, eivät tosin omaani: nuokin ovat hävyttömän halvalla kirppikseltä kalastetut. Kynttelikön kaivoin kotikotoa kaapin perältä pölyttymästä, joulutähden ostin Ihan Ite Citymarketista.

Verhokin sai jouluisemman muodon. (Tosin tykkään tuosta sen verran paljon etten taida ainakaan ihan heti vaihtaa vanhaa takaisin. Ei tuo nyt niin jouluinen ole?) Kangas on samaa, jo aiemminkin blogissa tavattua Ikea-tavaraa.

Semmoisen joulun minä asuntooni tein. Kynttelikön olen jo tunkenut takaisin kaappiin, ikkunaverhoa en ole vielä halunnut laittaa takaisin My Little Pony -kuosiinsa.

Ja aina pitää sanoa, että UUSI VUOSI UUDET KUJEET. Ehkä minun uudet kujeeni tänä vuonna ovat esim. bloggaustahdin tihenemistä? Katsotaan, katsotaan. Hyvää vuotta 2012 kaikille!