Yöpöydän/lipaston/alusvaatelaatikon päällä olevat boksit olen tehtaillut kenkälaatikoista askarrellen-paskarrellen. Leikkaa-liimaa-periaatteella vanhat aikakauslehdet ja pahvilootat saivat yhdessä uuden elämän meikäläisen koru-, asuste- ja sälälaatikkoina. Helppoa, hauskaa ja yllättävän terapeuttista touhua moinen lehtien silppuaminen.
Minulla on täällä kaksi ruokapöytäsettiin kuuluvaa tuolia: toinen siinä ruokapöydän vieressä ja toinen työtuolina tietokonepöydän kaverina. Ettei pylly puutuisi dataillessa niin tokihan kova puupenkki tarvitsi pehmikettä. Löysin vanhempien luota vanhan sisustustyynyn, josta koirat olivat hyvin esteettisesti nakertaneet kulmat pois: ompelin tyynyn päälle Ikean sydänkankaasta uuden päällisen ja avot, kyllä kelpaa konettaa!
Kirjahyllyn päältä löytyy ompelu ja askartelutarvikkeille omat laatikkonsa. Tosin nuo nyt ovat lähinnä itsensä huijaamista; suurin osa em. tilpehööreistä on jakautunut tasaisesti ympäri asunnon lattia- ja pöytätiloja. Aino- ja Reino-kenkälaatikot nappasin itselleni jouluaattona, kun mummun ja pappan lahjapaketeista paljastuivat kyseiset tossut. "Heiiii vähän kivat laatikot niissä, tarviitteko niitä, saanks mä?" Kyllä siinä suku hyvän tovin naureskeli, että on se Hannele nykyään vähän vähempään tyytyväinen...
Pointtina edellisessä kuvassa oikestaan olikin laatikkojen edessä poseeraava itse tehtailemani kuninkaallinen neulatyyny. Idean sain alunperin täältä. Lähdin siis kirppikselle mukanani vain yksi missio: löytää joko todella kaunis, todella ruma tai muuten vain erikoinen kahvikuppi nuppineulatyynyä varten.
No, silmiini osui sitten tämä Kunigatar Elizabeth II vuodelta 1977, hinta 20 senttiä. Idea kuningattaresta jonka saa 20 sentin hintaan kirpputorilta oli sen verran kutkuttava kieroutuneen huumorintajuni mielestä, etten vaan voinut jättää kuppia sinne. Ja kyllähän se kriteeritkin täyttää: onhan tuo nyt aika hiton ruma noin niin kuin astiana.
Itse tyyny on tehty (tämäkin) Ikea-kankaasta. Koska minulla ei ole eikä ollut vanua, käytin hieman mielikuvitustani ja kaivoin sukkalaatikostani rikkinäisimmän parin mitä löysin. Silppusin sukat tyynyn täytteeksi: voilà!
Ikean (alkaa jo hieman naurattaa tämä Ikea-tulva, kylläpä sitä ollaan koviakin käsityöbloggaajia...) susiruma filmirullakehys olisi mielestäni ollut loukkaus ja puhdasta aliarviointia varsin kauniita ystäviäni ja heidän kuviaan kohtaan: harjoitin siis myös tämän kohdalla pientä leikkaa-liimaa-askartele-terapiaa ja saksin lehdistä keittokomeroiseni seinään kuvia, jotka värimaailmaltaan sopivat muuhun keittiö-designiini.
Juu, vaaleanpunaista leikkasin että MLP-verhoihin sopivat kivasti sitten.
Nuo My Little Pony -verhot ovatkin ylpeyteni ja silmäteräni. Ne ovat kirpparilöytö ikuisuuksien takaa, äidin kanssa ne bongasimme joskus muinoin kun allekirjoittanut vielä sopi ihan fyysisen ikänsäkin puolesta siihen poni-ikäluokkaan.
Minä en ole koskaan ollut kaksinen kokki. Tai korjaus: minä olen aina ollut itseasiassa aika hyvä mitä ruuanlaittoon tulee, en ole vain liiemmin harrastanut kyseistä aktiviteettia. Mutta asiaan on kaavailtu muutosta, ja mikäpä olisikaan helpompi tapa huijata itsensä kokkailemaan kuin söpö ja helposti lähestyttävä Muumimamma-reseptikirja!
Todella yllättävää että fiilistelin huomattavasti enemmän leikekirjan kokoamista kuin itse kokkailua... Ja myöskin todella yllättävää että tämän pullahiiren reseptikirja koostuu toistaiseksi lähinnä erilaisista leivonnaisista. Mut hei ruokaa saa Assariltakin!
Virkkasin aikani kuluksi jonain viikonloppuna kotikotona kukkasen. Ohjeen löysin täältä. Kukkasesta tuli vähän ruma ja muutenkin kummallinen, enkä oikein tiennyt mitä sillä tehdä. Lopulta keksin ommella sen kalanterini kuminauhaan kiinni: mustasta ja vähän liian asiallisesta kalenterista tuli söpömpi ja tuntui heti siltä, että nyt se sopii minulle paljon paremmin.
Eteisen pikkulipaston päältä löytyvät nämä pari juttua, joihin olen omat tassuni sotkenut. Kirjaimellisesti. Sekä lamppu että kulho ovat alunperin olleet kirkkaanpunaisia, eikä siinä mitään, kiva väri sekin, mutta jokin silti tökki. Sain idean maalata tavarat uuteen uskoon, ja yhtenä kesäpäivänä tartuin sitten spraymaaliin. Aikaiseksi pari ällöpinkkiä sisustusesinettä, uujea!
Tätä en ole tehnyt itse, mutta se on kauneinta käsityötä mitä asunnostani löytyy.
Sellaista näiden seinien sisällä, palataan taas pian!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti