Se on hyvin joviaali ilmiö, ou!

Lähdetään nyt vaikka ihan siitä liikkeelle, että minulla on soinut päässä koko päivän Mikko Alatalon Maalaispoika oon. Tästä migreenisävytteisestä faktasta saadaan kiva aasinsilta siihen, että olin viikonlopun kotikotona vanhempien nurkissa. No joo, ei meikäläiset varsinaisesti mitään kunnan pahimpia maajusseja ole, mutta onhan se kotipaikka nyt siis ihan lande kun tähän kulttuurimetropoliin vertaa. (Välillä mä mietin että onkohan mun jutut kenenkään muun mielestä hauskoja. Siis kenenkään muun kuin itseni.)

No mutta, asiaan: sain siellä kotikonnuilla aikaiseksi oikein kaksin kappalein valmista esiteltävää. Ou.

Aloitetaan (vähän) suurempitöisestä hommelista: ällöttävän pastellilila läjä ja Novita Flipflop -vyöte, silvuplee!

Eli virkkailin itselleni keväthuivin.

Jostain syystä olen juuri nyt kovin tykästynyt väreihin, jotka itse niputan kauniisti yhteen sanalla "pastellioksennus". Pastelliseen violettiin sitten iskin silmäni ja päätin siinä kehittää olemattomia virkkaustaitojani ympyrähuivin merkeissä. Aikani pähkäilin parasta strategiaa huivin toteutukselle: en halunnut liian jäykkää lopputulosta. Kestikin jonkin aikaa kun projektin alkuvaiheessa mallailin erilaisia tekniikoita. Siinä aikani virkattua ja purettu edestakaisin päädyin yksikertaisesti virkkaamaan ympyrää kuviolla pylvässilmukka, ketjusilmukka, pylvässilmukka, jne. Ja helppuden maksimoimiseksi en siis tunkenut koukkua edellisen kerroksen silmukan vaan tuon ketjusilmukoidan ja pylväiden muodostaman reiän läpi. Got it?

Tykkään kovasti käyttää kierrätysmateriaaleja  (esim. -kankaita) askarteluissani, ja Flipflop-lanka saakin ison plussan siitä että huomasin osan langasta olevan kierrätysmuovipulloista tehtyä. Jännää, hämmentävää mutta hupaisaa! Tätä liilaa lankaa käytin kaksi kerää, virkkasin vaan niin kauan kuin lankaa riitti. Ja huivi oli tosiaan hyvin helppo tehdä eikä vienyt montaakaan iltaa, melkein voisin veikata että moisen huivin osaisi tehdä koulutettu apinakin.

Ja valmis huivi vielä, tekele menee siis kahteen kertaan kaulan ympäri. Hieman on meikäläisen olemuksessa havaittavissa sellaista on maanantai, aloin tylsän luennon jälkeen väsyneenä kuvailemaan naamaani, kai tää hymynpuolikas kelpaa -fiilistä, mutta eiköhän asia tule selväksi.

Sitten se toinen, pikaisempi aikaansaannos: ihan perus pussukka.

Minä käytän todella paljon kangaskasseja, ja koska niitä ei varsinaisesti ole säilytystaskuilla pilattu, tuppaavat tavarat kuljeksimaan kassin pohjalla miten sattuu ja sitten niitä saa aina etsiä kissojen ja koirien kanssa. Viikonloppuna ompelin pussukan erilaisille joka naisen survival kit -kamoille. Pussukassa kulkee siis mukana kaikki tarpeellinen ja vähemmän tarpeellinen huulirasvasta laastareiden kautta piilarikoteloon.

Ja ostin viikonloppuna Sinooperista tuollaista varsin hellyyttävää HOMEMADE-kangasnauhaa! Tein uuteen pussukkaani sitten hienon lapun siitä. Nauhasta ompelin kivasti.

Materiaaleina pussukassa olivat sydänkuvioinen kirppisverho, eräästä naamiaisasusta ylijäänyttä punaista puuvillaa sekä mummulta saatu vetoketju.

Sellaista uutta länsirintamalla tällä kertaa, adjö!