Huojuva torni

Ei tää nyt varsinaisesti se maailman hauskin seurapeli ole, mutta mikäs tässä tasapainoillessa. Todistuaineistoa siitä miksi meikkiksen aika kuluu kaukana ompelukoneesta.

Koska tieteellisellä tekstillä pitää olla vakuuttava teoriapohja.

I'll be back

(Otsikko on suositeltavaa lukea Ison Arskan Terminator-äänellä.)

Joo, moi. Ihan vaan sellasta lähin kirjottelemaan, että kyllä mä vielä palaan näpertelyjen ja blogihommien pariin. Nyt on vaan sellanen elämänvaihe kuin kandidaatintutkielman pusertaminen meneillään, eikä kivoille aktiviteeteille oo hirveän paljoa aikaa saati jaksamista annettavana. Eikä toi kandi nyt suoraan sanottuna mikään kovin iso pala ole, aika piece of cake, mutta kun se vaatii keskittymistä.

Homma, missä allekirjoittanut on hemmetin huono.
Ellei kyse ole syömisestä.
Tai mekon ompelemisesta.
Tai Buffy vampyyrintappajasta.

Ja kun käyn töissäkin tässä ohessa. Eikä siinä mitään, tykkään tehdä töitä. Mun työt on kivoja. Mutta kun, noh, työpäivän jälkeen pitäis sitten taas jaksaa keskittyä.

Suurimman osan vapaa-ajastani näytänkin nykyään Klonkun näkövikaiselta nörttiserkulta.

Kuva todellakin on lavastettu. Tänään olin nimittäin päivällä töissä eli meikkasin ja laitoin tukankin. Ryhtikin on poseerauksen johdosta naurettavan ihmismäinen. Ja koiranpentuilmeenkin otin kuvaa varten. Oikeasta kandimonsteri-Hanskista kielii vain lukulasien heijastava pinta.

Eikä kuvassa myöskään näy "aamulla mä katoin peiliin ja totesin itelleni että kyllä sä oot Hanski vähän lihonut" kandiperse.

P.S. Mun kandin aihekin on kiva ja tutkimuksen tekeminen veikeetä puuhaa. Vuorokaudessa on vaan liian vähän tunteja, joista ihan liian monta mun pääkoppa haluaa käyttää nukkumiseen.

Pysytään tutkalla.