Keep calm and carry on blogging

Moi kaikki! (Oletusarvona pidettäköön että teitä siellä on.)

Olen ollut huono ja laiska bloggaaja jne, mutta ei nyt mennä siihen. Mennään vaikkapa ihan siihen kylmään faktaan, että en parin viimeksi ohi juosseen kuukauden aikana ole pahemmin ehtinyt luomaan mitään uutta ja kaunista. Inspiraatio on huidellut lomalla jossain kaukomailla, eikä meikä siis ole tehnyt siis oikeastaan mitään, mikä ylittäisi ko. blogin uutiskynnyksen. (Kaikki tekemäni on toki siis uuden lisäksi myös kaunista.)

Miten meikkis sitten on menneinä viikkoina saanut päivänsä kulumaan? Sen lisäksi että olen ollut töissä siis. 15 tuntia myyntihommia viikossa ei vissiin riitä selitykseksi, viikossa  noita tunteja kun humanistin matikalla laskettuna on kuitenkin se 168. Humanistimatikka on siis yhtä kuin laskin.

Sen lisäksi että olen loisinut vanhempien nurkissa, tuhlannut liikaa valuuttaa nettikauppoihin, sairastanut vammasta kevätflunssaa ja tuijottanut telkkaria, olen tehnyt vähän jotain yhteiskuntakelpoistakin.

1. Olen saanut kandini valmiiksi. Ensi viikolla pitäisi mennä heittämään kypsäri, sen jälkeen tutkielma on paketissa. Tutkinto tosin ei, puuttuu vissiin jokunen piste vielä...

2. Olen reissannut. Oltiin vajaa kuukausi sitten pyörähtämässä Skotlannissa, ja olen virallisesti rakastunut. Edinburgh oli ihana. Alla allekirjoittanut, parhauskaveri ja kuvausrekvisiitan virkaa toimittava Edinburghin linna.

3. Olen lukenut vimmatusti. Nappasin Edinburghin lentokentältä (Hanski: "Mä meen vielä tonne taxfreehen hipelöimään pokkareita ja hamstraamaan karkkia, saanksmä saanksmä saanksmä??? Iida: ... ) viimeisillä punnillani Nälkäpeli-trilogian ykkösosan. Minulla ei ollut oikestaan mitään odotuksia kirjan suhteen, halusin vain tietää mistä fantasianörttimaailma hössöttää, tosin pelkäsin Twilight-tyyppistä siirappia. Sitten joku kaunis ilta aloin lukea ja nyt olen pahassa koukussa. Ensimmäisen osan sivujen huvetessa naputtelin Akateemisen nettikauppaan tilauksen jatko-osista (eihän niitä minkään kaupan hyllyllä ollut jäljellä), sain ne pari päivää sitten käsiini ja nyt kakkososa Catching Fire lähenee loppuaan. JÄNNÄÄ!

4. Olen liikakäyttänyt mustaa tekstiiliväriä. Kirppisonni on lähiaikoina ollut suotuisa, ja tielleni on osunut muutama pilkkahintainen pitsiliina. Väriskaala räteillä on kuitenkin ollut sitä pissan ja vauvan oksennuksen tutuksi tuntemaa inhaa kellertävää. Miksi, oi miksi aikaa ja vaivaa uhrataan keltaisten pitsiliinojen virkaamiseen? Kaunista valkoista, anyone? No anyways, liinat nakkasin mustan tekstiilivärin kanssa (äitini) pesukoneeseen ja nyt omistan varsin nättejä pöytäliinantapaisia. Myös kuvissa vilkkuva verho on jonkun käsin virkkaama ja meikäläisen pesukonevärillä turmelema.

5. Olen sisustanut muutenkin. Yllä näkyvä ihana ruokaryhmä on supermahtilöytö Euran parhaalta kirppikseltä, joka sulki ovensa joku tovi sitten. Yhyy! Hauskaa löydössäni on kalusteiden pohjasta löytyvät tarrat: Määräasema: Kaskenkadun huonekaluliike. Itsehän asun aivan tässä Kaskenkadun kulmalla, mitenköhän monen mutkan kautta 60-luvun tavarat ovat palanneet kotikonnuilleen?

Myös taustalla vilkkuva taulu on uusi systeemi keittiössäni. Kehykset ovat ihan tuttavallisesti Ikean valikoimista, kuva Marimekon liikkeestä napattu ilmaislehtinen Marimekko Map of Helsinki, Marimekon Helsinki-kartta.

6. Tehnyt vähän käsitöitäkin. Hyvin vähän ja hyvin marginaalista aivotyötä vaativia. Viime aikojen pahin näpertelyaivopähkinä oli pikkutakin pienentäminen pikkuveljelle: veli oli ostanut kirpparilta kympillä kotimaista vintagea olevan puvuntakin, joka pussitti mahan kohdalta ikävästi. Kun velipoika kysyi, voinko pienentää vaatetta, olin hieman kädettömänä hetken aikaa. Pienentää? Pikkutakkia? Repiä huolella leikatun takin saumat auki ja vetää ne mututuntumalla uusiksi?

Pohdiskelin projektin hyvin suurta epäonnistumismahdollisuutta, mutta veljen todettua ettei siinä kovin suurta rahallista menetystä pääsisi syntymään, päätin antaa mennä. Hampaat irvessä vedin kotimaisen vintageaarteen vuorikankaan sivusaumat auki, käänsin takin nurinpäin ja nakkasin asiakkaan niskaan. Nuppineuloilla sovittelin uudet sivusaumat, ompelin saumat ja vuorin kiinni ja avot! Siitä tuli ihan hemmetin hyvä vaikka itse sanonkin. Velikin tykkäsi, sanoi jopa että musta voi tulla sen hoviräätäli.

Muita pikkuhommia viime ajoilta ovat mm. Barbie-kengästä tehty kaulakoru, sängyn päälle ommellut uudet tyynynpäälliset (Kangas on Marimekkoa, Maija Isolan Rautasänky-kuosia) ja "työmeikkipussi" eli pussukka, johon saa nakattua töissä tarvittavat ehostusvälineet käsilaukkuun. Koko meikkisäkkiä ei jaksa raahata työpaikalle, ja puuterit sun muut on kiva kuitenkin olla mukana.

 

 

Huojuva torni

Ei tää nyt varsinaisesti se maailman hauskin seurapeli ole, mutta mikäs tässä tasapainoillessa. Todistuaineistoa siitä miksi meikkiksen aika kuluu kaukana ompelukoneesta.

Koska tieteellisellä tekstillä pitää olla vakuuttava teoriapohja.

I'll be back

(Otsikko on suositeltavaa lukea Ison Arskan Terminator-äänellä.)

Joo, moi. Ihan vaan sellasta lähin kirjottelemaan, että kyllä mä vielä palaan näpertelyjen ja blogihommien pariin. Nyt on vaan sellanen elämänvaihe kuin kandidaatintutkielman pusertaminen meneillään, eikä kivoille aktiviteeteille oo hirveän paljoa aikaa saati jaksamista annettavana. Eikä toi kandi nyt suoraan sanottuna mikään kovin iso pala ole, aika piece of cake, mutta kun se vaatii keskittymistä.

Homma, missä allekirjoittanut on hemmetin huono.
Ellei kyse ole syömisestä.
Tai mekon ompelemisesta.
Tai Buffy vampyyrintappajasta.

Ja kun käyn töissäkin tässä ohessa. Eikä siinä mitään, tykkään tehdä töitä. Mun työt on kivoja. Mutta kun, noh, työpäivän jälkeen pitäis sitten taas jaksaa keskittyä.

Suurimman osan vapaa-ajastani näytänkin nykyään Klonkun näkövikaiselta nörttiserkulta.

Kuva todellakin on lavastettu. Tänään olin nimittäin päivällä töissä eli meikkasin ja laitoin tukankin. Ryhtikin on poseerauksen johdosta naurettavan ihmismäinen. Ja koiranpentuilmeenkin otin kuvaa varten. Oikeasta kandimonsteri-Hanskista kielii vain lukulasien heijastava pinta.

Eikä kuvassa myöskään näy "aamulla mä katoin peiliin ja totesin itelleni että kyllä sä oot Hanski vähän lihonut" kandiperse.

P.S. Mun kandin aihekin on kiva ja tutkimuksen tekeminen veikeetä puuhaa. Vuorokaudessa on vaan liian vähän tunteja, joista ihan liian monta mun pääkoppa haluaa käyttää nukkumiseen.

Pysytään tutkalla.

"Tänään mä ompelen. Ompelu rauhoittaa mua."

Lausuin nuo sanat kölliessäni viikko sitten parhaan ystäväni luona hieman haperossa olotilassa viikonlopun rientojen jäljiltä. Ompelu tosiaan rauhoittaa minua ja saa ylivilkkaan mieleni hiljaiseksi: olen huomannut sen olevan rentoutumistavoista parhaimpia.

Mitään Chaneliin verrattavia muotiluomuksia en viime maanantain vapisevin käsin saanut aikaan, mutta ihan kivat sohvatyynyt kyllä taiteilin kasaan. Kangas on tuttuun tapaan Ikeasta.

Harmaat ruusupäälliset ompelin vanhojen pinkkien sohvatyynyjen päälle, niissä pinkeissä kun ei ole irrotettavia päällisiä, jotka voisi vaihtaa. Ja niissä pinkeissä kun on suklaatahroja, jotka eivät pesussa lähteneet... Syyttävä joskin varsin rakastava katse kohdistuu entiseen kanssa-asujaan eli ex-kämppikseen eli bestikseen.

Tällainen välipala tällä kertaa, kuulemisiin!

Painokuosirakkautta

Minä rakastan puuvillaa. Ja minä ra-kas-tan suomalaista painokuosipuuvillaa. Olen ihan höpönä esim. Marimekkoon ja Finlaysonin kankaisiin. Puhumattakaan niistä mistä tahansa sydänkuvioisista kankaista... (Toim. huom. rakkaudessani on kylläkin joitakin ryppyjä, porsaanreikänä mainittakoon mm. Unikot, joita tuttavallisemmin kutsun Marimekko-rumiluksiksi.)

Turussa on useampi Marimekon liike, ja löytyypä täältä yksi Finlayson-puotikin. Marimekon myymälöissä haahuilen harva se päivä (naapurimyymälät, nuo kauppakeskuksessa sijaitsevien työpaikkoijen siunaus ja kirous!), mutta Finlaysonille en ollut ennen viime viikkoa saanut aikaiseksi raahata ahteriani. Uskomattoman feilaukseni tajusin heti kun eräänä iltana tallustin hetken mielijohteesta ko. liikkeeseen sisälle: kangas- ja kodintekstiilitaivaan lisäksi puodista löytyivät rappuset alakertaan, jossa sijaitsi TEHTAANMYYMÄLÄ. Mielestäni on vähintääkin huutava vääryys, ettei moisista "tule ja osta ihania painokuosikankaitamme puoli-ilmaiseksi koska sattuvat olemaan vähän vinoja jostain" -putiikeista ilmoiteta vähintään, öö, joka puolella!

Onnistuin kuitenkin hillitsemään itseäni kaupassa melko tehokkaasti ja ostin vain kaksi kahden ja puolen metrin mittaista poistopalaa varsin kilpailukykyiseen hintaan. Toisella, sydänkuvioisella (:D) punaisella Onni-kankaalla ei ole käyttötarkoitusta tiedossa: ostin kun se vaan oli niin ihanaa. Mustavalkoisen Pop-kangaspalan taas ostin varsin selkeä visio mielessäni: siitä tulee kauan suunnittelemani uusi verho keittiöön! Se täytti varsin monta kohtaa keittiönverhokriteerilistallani ollessaan a) mustavalkoista graafista kuviota (ja muistuttaa Marimekon Kivet-kuosia) b) halpaa c) kotimaista puuvillaa d) jeeeeeeekivaaa.

Semmonen siitä sitten tuli. Leikkasin vaan 150 cm x 250 cm -kokoisen kangaspalan pituussuuntaan kahtia ja käänsin reunat. Nyt minulla on kiva verho PLUS puolet kankaasta jäljellä. JEE.

Verhon ompelin eräänä vapaana aamupäivänä samasta syystä kuin nyt naputtelen tätä päivitystä interwebbiin... Koska pitäisi kirjoittaa kandia. Nonni, nyt niska toiseen nyrkkiin ja persus toiseen ja riuska heitto kohti kirjapinoa!

Pientä pintaremonttia

Paidalle nimittäin.

Olen joskus, sanotaan vaikka vuonna nakki ja lapio, napannut kirppikseltä mukaani Henkkiksen lyhythihaisen paitapuseron. Ihastuin (ilmaista hipovan hinnan lisäksi) paidan kaulukseen: se on söpö, tuollainen vähän pyöristetty; Peter Pan -kauluksiksikin moisia taidetaan nimittää. Paitaa ei kuitenkaan tullut koskaan, siis koskaan, vedettyä päälle tuollaisenaan, sillä hihat olivat kummallisen mittaiset ja liiallisessa pituudessaan loivat yhdessä kaulusten kanssa vähän liian kotiopettajatarmaisen vaikutelman.

Päiväni muotibloggaajana: paita H&M (kirppis), farkut Cheap Monday (Element Wear), villasukat mummun (<3) tekemät, kengät Reinot (Citymarket), koira mallin melkein oma

Paita majailikin hyvän tovin kangaslaatikossa purku-uhan saaneena, ja meinasin monesti viskata sen kirppiskasaankin. Kaulusten kutsu oli kuitenkin liian voimakas. You love us, don't throw us awayyyy.

Olin viime viikonloppuna koiravahtina/taloudenhoitajana/pikkusisarushuoltajana vanhempien nurkissa ja nappasin paidan mukaani nopea ompeluprojekti mielessäni. Mutta siis, hihoille kyytiä!

Leikkasin sitten melkoisen vapaalla kädellä hihat lyhyemmiksi katsoen suuntaa-antavia mittoja eräästä toisesta samanhenkisestä paidastani. Huolittelin ja käänsin hihat, that's about it. (Tosin alunperin rypytetyt hihat olivat lyhentämisen jälkeen auttamattomat leveät, mallia siivet, joten tein pikarypytyksen ujuttamalla päärmeen sisään lenkiksi pätkän Novitan Miami-lankaa. En löytänyt tarpeeksi ohutta kuminauhaa.)

Huristelin sunnuntaina vanhempien luota suoraan töihin Turkuun, ja olin ajoaikani vähän yliarvioiden pelipaikalla jo puolta tuntia ennen työvuoron alkua. Siinä olikin sitten sopivasti liikkeen siivoamisen lomassa aikaa napata pari kuvaa kaupan peilien suosiollisella avustuksella...

Mycke bättre. Tosin työpäivän aikana tajusin, että vaikka paidan muokkaaminen oli varsin onnistunut homma, ei tuollainen skarppi kauluspaitatyyli ole minua, ei sitten ollenkaan. Suorat housut, paitapusero ja herrainkengät: too much tytölle, joka viihtyy parhaiten farkuissa ja lompsottelunilkkureissa.

Toinen päiväni muotibloggaajana: paita Henkkamaukka ja kirppis ja DIY, housut Vero Moda (kirppis), kengät Duffy (Click Shoes)

Peukku kuitenkin uusille hihoille! Ehkä opin vielä yhdistämään paidan johonkin mukavampaan kokonaisuuteenkin. Ehkä en. Saas nähdä, to be continued.

Tein joulun. Ja kerron siitä tyylikkäästi myöhässä.

Hyvää perjantaita 13. päivää! Tammikuuta mennään, eikä meikä ole laiskuuspäissään saanut koneella kuukauden päivät muhineita jouluhärpäkekuvia siirrettyä blogosfääriin. No, kuten vanha kansa sanoo, parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Perheellämme oli tänä jouluna erityisen vaikeaa löytää joulumieltä ja asiaan kuuluvaa tunnelmaa, joten yritin omalta osaltani saavuttaa juhlafiilistä tekemällä pieniä joulujuttuja asuntoni keittiöön. (Ja kyllä se joulu sitten lopulta lämpimissä tunnelmissa menikin, äiti oli ihan huippu joulunhengetär kotikotona.)

Ompelin ruokapöydän istuintyynyihin irtopäälliset, sillä ko. muutaman hassun sauman ompeleminen on varsin helppo ja nopea tapa saada uutta ilmettä sisustukseen. (Edellisistä päällisistä lisää täällä.) Kangas on totuttuun tapaan Ikeasta. Tykkään ostaa kankaita kyseisestä puljusta monestakin syystä: metrihinta on tuotteissa kohdillaan, kuosit kankaissa ovat värikkäitä sekä omaperäisiä, ja asioiminen Ikean kangasosastolla on tehty helpoksi ja vaivattomaksi.

Vaihdoin myös verhokapan keittiön ikkunaan. Verho on tuollaisenaan kotipaikkakunnan kirpputorilta löydetty, ja ostin se alunperin tarkoutuksenani käyttää sitä kankaana jossain ompeluprojektissa X. Verho oli kuitenkin niin syötävän suloinen etten raaskinut leikata sitä osiin! (Olen muuten melkoinen sucker mitä sydänkankaisiin tulee. Ihan sama missä muodossa tai värissä moinen tulee vastaan, meikäläisen on saatava se. Varsinkin tuollaiset retroverhot ja -tekstiilit, aijaijaijaiiii mun sydän sulaa <3_____<3)

Tabletitkin muuten vaihdoin! Myös virkatut sydänliinat ovat käsityötä, eivät tosin omaani: nuokin ovat hävyttömän halvalla kirppikseltä kalastetut. Kynttelikön kaivoin kotikotoa kaapin perältä pölyttymästä, joulutähden ostin Ihan Ite Citymarketista.

Verhokin sai jouluisemman muodon. (Tosin tykkään tuosta sen verran paljon etten taida ainakaan ihan heti vaihtaa vanhaa takaisin. Ei tuo nyt niin jouluinen ole?) Kangas on samaa, jo aiemminkin blogissa tavattua Ikea-tavaraa.

Semmoisen joulun minä asuntooni tein. Kynttelikön olen jo tunkenut takaisin kaappiin, ikkunaverhoa en ole vielä halunnut laittaa takaisin My Little Pony -kuosiinsa.

Ja aina pitää sanoa, että UUSI VUOSI UUDET KUJEET. Ehkä minun uudet kujeeni tänä vuonna ovat esim. bloggaustahdin tihenemistä? Katsotaan, katsotaan. Hyvää vuotta 2012 kaikille!

Keittiön uuden vaatteet

...tai joku muu yhtä innovatiivinen otsikko. Haist ite jne.

Tykkään mun melko uudesta kämpästä ihan simona. Tai siis mulle melko uudesta. Ihanassa asunnossani on toki monta pientä epäkohtaa: tiedätte varmaan miltä sotien jälkeen rakennettu betonikerrostalo näyttää, ja tiedätte myös varmaan miten niiden nielemissä asunnoissa olisi usein hieman esteettisen hiomisen varaa.

Äsken tosin tajusin että edellinen alustus on aika turha. Seuraavassa esitettävä epäkohta on nimittäin kaiketi tulosta uuden hellan hankkimisesta, ja hella on ostettu n. kaksi vuotta sitten. Että hienosti tarinoitu sotiemme veteraanien elämien valoille, suurille ikäluokille, rakennettujen talojen viallisuudesta ihan muuten vaan :D

Ilmeisesti uuden hellan korkeudesta johtuen on tuonne nurkkaan rakennettu avohylly. Minkä tilalle, tiedä häntä; uusi hella on varmaankin ollut vanhaa mitälietä korkeampi, ja mikälie on sitten korvattu tuolla hyllyviritelmällä. Ei siinä mitään, ihan kätevää laskutilaahan tuo on, mutta auttamattoman ruma sisältöineen kaikkieen. (Tietysti jos hyllyillä säilyttäisi jotain muuta kuin muovipusseja ja keräyspaperia ei ongelmaa ehkä olisi... Mutta koska teki mieli laittaa kaikki kiinalaiset posliinit, jalokivet ja muut kauniit mielikuvitusesineet muualle, on tuo nurkka esim. muovipussien säilytyspaikka.)

Ruma on, kivaa tilalle, if you pleeease.

Hehei, nytpä muuten saadaan sittenkin mukava aasinsilta tassuteltavaksi tuonne vuosisadan puoliväliin ja asuintaloni syntyvuosille! Inspiraation keittiön pieneen makeoveriin sain nimittäin jostain alitajuntani kroonisesta retrorakkaudesta, sillä itse ainakin yhdistän ko. keittiön sisustusratkaisun jonnekin menneille vuosikymmenille.

Päätin nimittäin ommella oven puutteessa verhon ns. oveksi hyllyille!

Siellä kivasti ovat nyt rumat kierrätysobjektit piilossa verhon takana. Olen tyytyväinen sekä innovatiivisuuteeni että työn tulokseen. Me approves!

Sekä verhotanko että kangas ovat Ikeasta. Tangon kävin ihan varta vasten hakemassa tätä rojektia varten, kankaan taas kaivoin omista jemmoistani, missä palaparka oli jo tovin odotellut että mikäköhän siitä tulisi isona.

Eipä vaatinut paljoa tämäkään asunnon piristys. Voitto!

Paidan hurja muodonmuutos

Rakkaat lapsoset, seuraavassa pääsette todistamaan valkoisen paitapuseron uskomatonta muodonmuutosta... VALKOISEKSI PAITAPUSEROKSI. Ja kyllä, tuleva teksti tulee olemaan juuri niin mielikuvituksellinen kuin miltä se kuulostaakin.

Kaikkihan lähti liikkeelle siitä, että ostin jokunen aika sitten kirpparilta miesten valkoisen kauluspaidan. Paita oli kokoa S, ja alkuperäinen aikomus oli käyttää paitaa ihan sellaisenaan. Sellanen kiva bf-lookki you know. No, näille meikäläisen "hartioille" miesten smallkin oli vähän turhan bf-mitoitettu laatikko.

Jos en vihaisi erilaisia trendihokemia, sanoisin että siitä se ajatus sitten lähti. Siitä ja tästä.

1. Ensin laitetaan se muokattava paita vaikkapa pöydälle nurinpäin. (Kikkailin kivasti kontrastin kanssa että valkonen paita erottuu paremmin. Muuten en olis siis kontrastilla kikkaillut.)

2. Sitten isketään siihen päälle paita, jonka malli on parempi. (Ja esim. naisille leikattu.)

3. Sitten vaan lyödään nuppineulat miesten paitaan naisten paidan sivusauman mukaisesti että saadaan miesten paidasta naisten paita.

 

4. Ommellaan neulojen mukaisesti paidalle uusi sivusauma. Kivaa lisähaastetta tuo, jos on onnistunut laittamaan vaiheessa 3. nuppineulat väärälle puolen paitaa.

 

5. Lopuksi joko leikataan ylimääräinen osa pois ja huolitellaan reunat tai hoidetaan huolittelu saumurilla, jolloin kone hoitaa ylimääräisen osan leikkaamisen siinä sivussa. Voitte arvata kumman tavan meikä valitsi. 

+ Päätin jälkeenpäin lisätä vielä muotolaskokset rintamukseen. Myös näihin kopioin mallin siitä samasta paidasta, josta otin kaavan sivusaumoille. 

Lopuksi vielä pari kuvaa paidasta in äksön.

Ja ei, pään rajaaminen ei johdu kameran apinasuodattimesta, itseinhosta tai taiteellisesta näkökannasta asioihin: meikäläiseltä nyt vaan sattuu puuttumaan tuo joka bloggaajan vakiovaruste, hovikuvaaja, joka räpsisi tyhjänpäiväisiä otoksia meikäläisen venkoiluista. Henk. koht. saan siis tyytyä kameran itselaukaisimeen ja erinäisiin tasoihin, joille kameran laskea mahtui pää kuvaan tai ei.

Eikä tuo paita tosiaan kovasti miksikään muuttunut, mutta kyllä se vaan paremmin istuu päällä parin pienen korjausompelueleen jälkeen.

Kotijuttuja

Kesä meni melkoisella tohinalla ohi, eikä siinä viipotuksessa mahdottomasti ehtinyt käsillä tehdä. Muutamia pikkujuttuja sain kuitenkin loppukesästä aikaan, ja tässä ajattelin nyt vilauttaa paria kivaa asiaa, jotka väsäsin kotiani (ja takamustani) ilostuttamaan.

Mää ompelin mun vanhoihin ja uskollisiin parveketuoleihin uudet päälliset. Tuolit ovat kulkeneet mukana ensimmäisestä omasta kodista asti (hmm, tosin vain yhdessä asunnossa tässä välissä on ollut parveke, jossa niitä hyödyntää...) ja oikeasti nuo ovat osa ihan kokonaista kalustoa; tuoleihin kuuluva pöytä tosin koki kohtalonsa jo sen ensimmäisen oman kotini tupareissa. Terveisiä vaan pojille.

Juu, niitä on oikein kaksin kappalein. Ennen-kuvaa en tajunnut ottaa, mutta ne vanhat kangasriekaleet olivat melko hirveässä kunnossa haalistuttuaan niin Euran kuin Turunkin asuntojen parvekkeilla sekä vanhempien takapihalla.

Näiden uusien päällisten sydänkangas on muinainen Ikea-löytö, pari vuotta sitten verhokankaaksi ostettu. Tykkään muuten tuosta kuvioinnista ihan älyttömästi, siitä tulee mieleen se Marimekon hieman samantyyppinen sydänkuosi. Yksi verhokappa kangaspalasta aikoinaan syntyi ja jämäpala jäi odottamaan aikaa parempaa. Parempi aika on sit nyte. Kaavat otin vanhoista päällisistä kopiomalla.

Ompelin myös keittiöön hieman persukselle pehmikettä. Pari istuintyynyä syntyi Ikean Irma-tyynyistä ja kirpparilta eurolla ostetusta paneeliverhosta. Ompelin sellaiset hyvin yksinkertaiset irtopäälliset, jotka ovat helppo sekä ujuttaa paikoilleen että ottaa pois jos vaikka kaipaa vaihtelua.

Otin myös hyvin taktisesti kuvan, jossa näkyvät sekä a) ompelemani tyynynpäälliset b) ompelemani parveketuolien päälliset c) joskus viime vuonna ompelemani pöytätabletit (Ikea-kangasta myös) d) My Little Pony -verho.

Koska My Little Pony -verhoa ei vaan voi kuvata liiaksi.