6. marraskuuta 2011

Keittiön uuden vaatteet

...tai joku muu yhtä innovatiivinen otsikko. Haist ite jne.

Tykkään mun melko uudesta kämpästä ihan simona. Tai siis mulle melko uudesta. Ihanassa asunnossani on toki monta pientä epäkohtaa: tiedätte varmaan miltä sotien jälkeen rakennettu betonikerrostalo näyttää, ja tiedätte myös varmaan miten niiden nielemissä asunnoissa olisi usein hieman esteettisen hiomisen varaa.

Äsken tosin tajusin että edellinen alustus on aika turha. Seuraavassa esitettävä epäkohta on nimittäin kaiketi tulosta uuden hellan hankkimisesta, ja hella on ostettu n. kaksi vuotta sitten. Että hienosti tarinoitu sotiemme veteraanien elämien valoille, suurille ikäluokille, rakennettujen talojen viallisuudesta ihan muuten vaan :D


Ilmeisesti uuden hellan korkeudesta johtuen on tuonne nurkkaan rakennettu avohylly. Minkä tilalle, tiedä häntä; uusi hella on varmaankin ollut vanhaa mitälietä korkeampi, ja mikälie on sitten korvattu tuolla hyllyviritelmällä. Ei siinä mitään, ihan kätevää laskutilaahan tuo on, mutta auttamattoman ruma sisältöineen kaikkieen. (Tietysti jos hyllyillä säilyttäisi jotain muuta kuin muovipusseja ja keräyspaperia ei ongelmaa ehkä olisi... Mutta koska teki mieli laittaa kaikki kiinalaiset posliinit, jalokivet ja muut kauniit mielikuvitusesineet muualle, on tuo nurkka esim. muovipussien säilytyspaikka.)


Ruma on, kivaa tilalle, if you pleeease.

Hehei, nytpä muuten saadaan sittenkin mukava aasinsilta tassuteltavaksi tuonne vuosisadan puoliväliin ja asuintaloni syntyvuosille! Inspiraation keittiön pieneen makeoveriin sain nimittäin jostain alitajuntani kroonisesta retrorakkaudesta, sillä itse ainakin yhdistän ko. keittiön sisustusratkaisun jonnekin menneille vuosikymmenille.

Päätin nimittäin ommella oven puutteessa verhon ns. oveksi hyllyille!


Siellä kivasti ovat nyt rumat kierrätysobjektit piilossa verhon takana. Olen tyytyväinen sekä innovatiivisuuteeni että työn tulokseen. Me approves!


Sekä verhotanko että kangas ovat Ikeasta. Tangon kävin ihan varta vasten hakemassa tätä rojektia varten, kankaan taas kaivoin omista jemmoistani, missä palaparka oli jo tovin odotellut että mikäköhän siitä tulisi isona.

Eipä vaatinut paljoa tämäkään asunnon piristys. Voitto!

2 kommenttia:

Anna kirjoitti...

Jee! Tykkäilen kovasti teikäläisen verhosta. :)

Hannele kirjoitti...

Jee, kiitos Anskinen! :)