Heippa!
Monille jo varmasti vähän liiankin tuttu naama Hannelehan se täällä kirjoittelee. Onhan noita blogeja jo tullut perustettua: For a pessimist, I'm pretty optimistic on sekametelisoppa (sekametelisoppa, onpa samalla hirveän ärsyttävä ja äärimmäisen liikuttava sana) johon on tullut kaadettua sekaan hyvin hajanaisia ja sekalaisia ajatuksia ja em. foorumi tulee toimimaan samanlaisena ajatuskaatopaikkana jatkossakin. I couldn't help but wonder... on hieman koordinoidumpi mutta viime ajat jäissä ollut kokonaisuus; energiaa tai edes tahtoa kyseiseen blogiin sopivien tekstien kirjoittamiseen ei ole oikeastaan ollut. En ole kuitenkaan poistanut tekstejä, kuka tietää vaikka vielä jossain vaiheessa oman elämän chick lit napostelisi ja harkitumpia tekstejä tekisi mieli alkaa taas kirjoittaa. Ja olihan meillä Iidan kanssa hetken yhteinen blogiviritelmäkin! Tuonne ei tosin ehditty kovin montaa tekstiä tuottaa: blogi-idea kun keksittiin vasta kämppissuhteemme ehtoopuolella.
Mutta mikäs tämä nyt sitten on?
Tämä on minulle keino dokumentoida harrastusteni tuotoksia: olen hiton kova näpertämään kaikenlaista (rakastan sanaa näperrellä), ompeluinto minulle on suotu äidinmaidossa jo ties miten monen sukupolven kautta, kirpputorit ovat minulle rakas harrastus ja näpertelymateriaalien lähde, uuden luominen on ihanaa ja turhalta tuntuvasta esineestä jonkin kauniin muokkaaminen minulle suunnatonta iloa tuottavaa touhua.
Eli tämä blogi ei kerro niinkään minusta vaan siitä, millaisista pienistä yksityiskohdista minä rakennan ympärilleni Ihmemaata, hieman nurinkurisempaa paikkaa asustaa. Kaikki on mahdollista niin kauan kuin sen uskoo olevan mahdollista!
"Sometimes I've believed as many as six impossible things before breakfast."
-Alice's adventures in Wonderland
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti