5. kesäkuuta 2011

Pitsipaikka

Minulla on t-paita. Valkoinen Henumanun t-paita. Valkoisessa Henumanun t-paidassani alkoi ilmetä muutamia esteettisiä haittoja: vedenkestävän ripsivärin sävyttämät rinnukset, reikiä hihasaumassa... You name it.

Todettuani että em. riekaletta ei kehtaa edes kirppikselle kiikuttaa olin valinnan edessä: vaihtoehto a) heittää rätti, joka aikoinaan kustansi kirppiksellä jonkun kymmentä senttiä, menemään, tai vaihtoehto b) yrittää peittää tahrat ja reiät jollain. Kuulostaisi järkeenkäyvältä ja loogiselta valita ensimmäinen vaihtoehto, eikö totta? No siksi meikä varmaan päätyikin juuri päinvastaiseen. Heitin paidan siis sivuun odottamaan aikaa parempaa.

Jokin aika sitten pelastin kirppikseltä pitsiliinan. Sellaisen söpön, jonkun mummon tekemän pitsiliinan. Se maksoi 40 senttiä. Siis 40 senttiä sellaisesta kansanperinneasiasta jonka joku mummeli on sormet verillä itse virkannut! Mielestäni moinen huutava vääryys oli paikattava oitis ja nappasin moisen epäkohdan talteen pois halveksimasta suomalaista käsityötä. Arvostakaa kättenne töitä rakkaat mummot!

Mutta joo, eihän minulla mitään varsinaista käyttöä liinalle ollut. Mutta ku se oli söpö, käsintehty ja, muistinko jo kertoa, maksoi 40 senttiä?

Sekä liina että tarinan alussa mainittu t-paita saivat molemmat siis sijaiskodin pyykkikorista. Siellä ne sitten näin halailemassa toisiaan, ja meikkiksellä välähti! Siitä se ajatus sitten lähti jne.


Hohoo, ompelin pitsiliinan peittämään kriittiset alueet paidan rinnuksista ja saumasta! (Sekä liina että paita ovat todellisuudessa samaa sävyä ja puhtaan valkoiset, piti vaan vähän kikkailla uskomattomilla kuvanmuokkaustaidoillani että saan ne paremmin erottumaan kuvissa toisistaan.)


Ekaks mulla oli roskiin menossa oleva paita ja hyödytön pikku pöytäliina, nyt mulla on ihan hiton hieno pitsipaita. Me has a happee.

1 kommentti:

Sanna kirjoitti...

Hannele! Sä oot mahtava! Ja nää sun tuunaukset on kekseliäisyyden multihuipentumia. Pus.

-Sandels