Melkoista hiljaiseloa on ollut meikäläisen kevät - näpertelyjen näkökulmasta. Niin koulu-, työ- kuin yksityiselämänkin kiireet vaativat veronsa loppukeväästä, eikä harrastuksille jäänyt paljoakaan aikaa kaikelta siltä lukemiselta, työhakemus ja -haastattelurumbalta saati muilta huolilta. Nysse on kuitenkin täällä, kesä nimittäin!
Tentit ovat ohi. Melkein. Työhaastattelut ovat ohi. Töitä en saanut. Mutta jälkimmäisestä seikasta johtuen kesä kuluu jälleen kerran tutussa tehdasmiljöössä ja vanhempien nurkissa, ja tämä taas harrastustoimintaa ei haittaa. Oi äidin saumuri, olemme yhtä koko kesän!
Yhden merkittävän käsityöhomman sain eilisiin lakitusjuhliin tehtyä. Pikkuveljen päähän lyötiin se tunnettu viisauden merkki joka valkolakkina tunnetaan, ja minä päätin jo talvella, että niihin kinkereihin tämä tyttö ompelee muuten koltun itse. Niin tosiaan tein, ja ihan pirun hienon mekon muuten ompelinkin.
En ole ennen tehnyt mitään näin "isoa" (työmäärä oli yllättävän vähäinen), ja työn lopputuloksen mahtavuus yllätti itseni täysin. Jumatsuikka mutta tuli hieno mekko! Ja koska muotimaailmassa on tapana nimetä mallistojensa osat, annoin minäkin mekolle nimen.
Saanko esitellä: Hilja. Se maitotyttö, tiäksää. Koska onhan tuo suloisuus kaikessa fiftarifiiliksessään vähän sellainen suomifilmiromanttinen.
Ohje on Moda-lehden numerosta 2/2008. Kukkakangas on Turun Jätti Rätin alennushyllystä, joka sanoi verhokankaat 3,60 euroa/metri, ja valkoinen vuorikangas on alunperin vanhempien vanha lakana. Kukkakangasta kului n. 2,5 metriä, lakananjämää vähän vähemmän.
Ja ette muuten usko miten paljon eilisissä juhlissa kuullut kehut lämmittivät pienen ihmisen sydäntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti