27. toukokuuta 2012

Keep calm and carry on blogging

Moi kaikki! (Oletusarvona pidettäköön että teitä siellä on.)

Olen ollut huono ja laiska bloggaaja jne, mutta ei nyt mennä siihen. Mennään vaikkapa ihan siihen kylmään faktaan, että en parin viimeksi ohi juosseen kuukauden aikana ole pahemmin ehtinyt luomaan mitään uutta ja kaunista. Inspiraatio on huidellut lomalla jossain kaukomailla, eikä meikä siis ole tehnyt siis oikeastaan mitään, mikä ylittäisi ko. blogin uutiskynnyksen. (Kaikki tekemäni on toki siis uuden lisäksi myös kaunista.)

Miten meikkis sitten on menneinä viikkoina saanut päivänsä kulumaan? Sen lisäksi että olen ollut töissä siis. 15 tuntia myyntihommia viikossa ei vissiin riitä selitykseksi, viikossa  noita tunteja kun humanistin matikalla laskettuna on kuitenkin se 168. Humanistimatikka on siis yhtä kuin laskin.

Sen lisäksi että olen loisinut vanhempien nurkissa, tuhlannut liikaa valuuttaa nettikauppoihin, sairastanut vammasta kevätflunssaa ja tuijottanut telkkaria, olen tehnyt vähän jotain yhteiskuntakelpoistakin.

1. Olen saanut kandini valmiiksi. Ensi viikolla pitäisi mennä heittämään kypsäri, sen jälkeen tutkielma on paketissa. Tutkinto tosin ei, puuttuu vissiin jokunen piste vielä...


2. Olen reissannut. Oltiin vajaa kuukausi sitten pyörähtämässä Skotlannissa, ja olen virallisesti rakastunut. Edinburgh oli ihana. Alla allekirjoittanut, parhauskaveri ja kuvausrekvisiitan virkaa toimittava Edinburghin linna.


3. Olen lukenut vimmatusti. Nappasin Edinburghin lentokentältä (Hanski: "Mä meen vielä tonne taxfreehen hipelöimään pokkareita ja hamstraamaan karkkia, saanksmä saanksmä saanksmä??? Iida: ... ) viimeisillä punnillani Nälkäpeli-trilogian ykkösosan. Minulla ei ollut oikestaan mitään odotuksia kirjan suhteen, halusin vain tietää mistä fantasianörttimaailma hössöttää, tosin pelkäsin Twilight-tyyppistä siirappia. Sitten joku kaunis ilta aloin lukea ja nyt olen pahassa koukussa. Ensimmäisen osan sivujen huvetessa naputtelin Akateemisen nettikauppaan tilauksen jatko-osista (eihän niitä minkään kaupan hyllyllä ollut jäljellä), sain ne pari päivää sitten käsiini ja nyt kakkososa Catching Fire lähenee loppuaan. JÄNNÄÄ!


4. Olen liikakäyttänyt mustaa tekstiiliväriä. Kirppisonni on lähiaikoina ollut suotuisa, ja tielleni on osunut muutama pilkkahintainen pitsiliina. Väriskaala räteillä on kuitenkin ollut sitä pissan ja vauvan oksennuksen tutuksi tuntemaa inhaa kellertävää. Miksi, oi miksi aikaa ja vaivaa uhrataan keltaisten pitsiliinojen virkaamiseen? Kaunista valkoista, anyone? No anyways, liinat nakkasin mustan tekstiilivärin kanssa (äitini) pesukoneeseen ja nyt omistan varsin nättejä pöytäliinantapaisia. Myös kuvissa vilkkuva verho on jonkun käsin virkkaama ja meikäläisen pesukonevärillä turmelema.



5. Olen sisustanut muutenkin. Yllä näkyvä ihana ruokaryhmä on supermahtilöytö Euran parhaalta kirppikseltä, joka sulki ovensa joku tovi sitten. Yhyy! Hauskaa löydössäni on kalusteiden pohjasta löytyvät tarrat: Määräasema: Kaskenkadun huonekaluliike. Itsehän asun aivan tässä Kaskenkadun kulmalla, mitenköhän monen mutkan kautta 60-luvun tavarat ovat palanneet kotikonnuilleen?

Myös taustalla vilkkuva taulu on uusi systeemi keittiössäni. Kehykset ovat ihan tuttavallisesti Ikean valikoimista, kuva Marimekon liikkeestä napattu ilmaislehtinen Marimekko Map of Helsinki, Marimekon Helsinki-kartta.


6. Tehnyt vähän käsitöitäkin. Hyvin vähän ja hyvin marginaalista aivotyötä vaativia. Viime aikojen pahin näpertelyaivopähkinä oli pikkutakin pienentäminen pikkuveljelle: veli oli ostanut kirpparilta kympillä kotimaista vintagea olevan puvuntakin, joka pussitti mahan kohdalta ikävästi. Kun velipoika kysyi, voinko pienentää vaatetta, olin hieman kädettömänä hetken aikaa. Pienentää? Pikkutakkia? Repiä huolella leikatun takin saumat auki ja vetää ne mututuntumalla uusiksi?

Pohdiskelin projektin hyvin suurta epäonnistumismahdollisuutta, mutta veljen todettua ettei siinä kovin suurta rahallista menetystä pääsisi syntymään, päätin antaa mennä. Hampaat irvessä vedin kotimaisen vintageaarteen vuorikankaan sivusaumat auki, käänsin takin nurinpäin ja nakkasin asiakkaan niskaan. Nuppineuloilla sovittelin uudet sivusaumat, ompelin saumat ja vuorin kiinni ja avot! Siitä tuli ihan hemmetin hyvä vaikka itse sanonkin. Velikin tykkäsi, sanoi jopa että musta voi tulla sen hoviräätäli.

Muita pikkuhommia viime ajoilta ovat mm. Barbie-kengästä tehty kaulakoru, sängyn päälle ommellut uudet tyynynpäälliset (Kangas on Marimekkoa, Maija Isolan Rautasänky-kuosia) ja "työmeikkipussi" eli pussukka, johon saa nakattua töissä tarvittavat ehostusvälineet käsilaukkuun. Koko meikkisäkkiä ei jaksa raahata työpaikalle, ja puuterit sun muut on kiva kuitenkin olla mukana.




1 kommentti:

irma kirjoitti...

huomaa, että parhauskaverin lentokenttä-nollataulutus johtui pelkästään päällä olleesta humalasta! (jonka irkkumiehet aiheutti - menkööt tämän kerran)